Hiottu versio toisesta luvusta.

Sagan tarina: Toinen luku

 

Ylös sieltä, ei sinulla ole koko päivää aikaa nukkua!"
Kylmät kädet tarttuivat Sagaa nilkoista ja hän kirkaisi. "Älä!"
"Nouse jo. On aamunkoi! Tulen kohta takaisin ja silloin sinun on parasta olla valmis!" Terhakka ääni toteaa iloisesti ja sen jälkeen Saga kuulee reippaat askeleet jotka loppuvat oven kolahdukseen.
   "Kirottu Nadie" Saga mutisee unisesti ja tassuttelee hitaasti vaatekaapilleen yrittäen toimitus ystävänsä aiheuttamasta järkytyksestä. Etsittyään tummanruskean kapin uumenista silkinpehmeän kevyen aamutakin tyttö kävelee hitaasti parvekkeelle haukkaamaan raitista ilmaa.
    Avattuaan ovet valtava äänien ja tuoksujen myrsky leimahtaa Sagan päälle turruttaen hänen aistinsa hetkeksi. Haltiat huudahtelevat toisilleen tervehdyksiä, hevoset hirnuvat ja metsän keskellä olevalta harjoittelukentältä kuuluu miekkojen kalinaa. Linnut laulavat, puro solisee jossain ja koirat haukkuvat. Tavallinen aamu siis.
   Jo ääniä riittää tarpeeksi pään sekoittamiseen mutta sitten tulevat vielä tuoksut. Kukat, hevoset, ruoka ja metsä tuoksuvat huumaavasti. Ihminen ei tuota kaikkea edes erottaisi toisistaan. Haltian aistit ovat kuitenkin niin paljon terävämmät että he tuntevat nuo helposti kaikkien muiden miljoonien äänien ja hajujen seasta. Täydellistä.
   Saga huomasi pian olevansa täysin virkeä. Hän katseli onnellisena tuota tuttua hälinää linnanpihalla. Itse linnassa eivät asuneet kuin haltija Hasyafed ja hänen kumppaninsa haltijatar Dahemila. Siellä sijaitsivat kuitenkin kaikki työpajat joiden yhteydessä oli usein kauppa. Saga näki kuinka monet hänen tuttunsa kulkivat linnaan tai linnasta poispäin rikkinäisten miekkojen tai satuloiden kanssa. Se oli täysin tavallista.
    Linnan piha oli suuri aukea jota ympäröivät torimyyjien katokset. Kyllä, tori oli siinä aivan Sagan silmien edessä. Tämä oli jokapäiväinen kokoontumispaikka jossa haltiat kävivät ostamassa tai vaihtamassa itselleen kaiken tarpeellisena tapaamassa muita.
   Aivan aukion keskellä oli suihkulähde joka toi kaunista solinaa ja tunnelmaa aukiolle. Sadepisarat heijastivat sateenkaaren värejä ja jokainen kylässä rakasti sitä. Keskellä suihkulähdettä oli selät vastakkain kaksi marmorista haltijaa jotka pitelivät käsissää siroja ruukkuja joista pursusi vettä. Patsas oli tehty luultavasti tuhansia vuosia sitten ensimmäisten haltioiden saapuessa Min Ashiaan ja perustaessaan sinne kylänsä.
  Kylään johtava tie lähti aukion vasemmalta kulmalta ja mutkitteli jyrkästi mäkeä alas. Kylä itsessään oli hauska rykelmä erivärisiä- ja muotoisia taloja. Talot olivat lähinnä yksikerroksisia ja monikulmaisia, mutta seassa oli myös muutama monikerroksinen kaupparakennus, joissa oli samassa myös asunto. Kaikkia seiniä päällystivät kiemuraiset taideteokset ja villiviinit. Joissain tapauksissa köynnökset olivat jopa levinneet katolle.
    Kylää reunusti oikealta puolelta sankka metsä jossa risteili lukemattomia polkuja. Ainoastaan haltiat pystyivät suunnistamaan noilla teillä, ihminen olisi eksynyt heti ilman opasta. Metsässä oli pieni aukea taistelualueena ja siitä hieman vasemmalla olivat Chrionan niityt joissa hänen hevosensa olivat.
  Vasemmalla ja linnasta katsottuna kylän takana olivat jo mainitut niityt ja Chrionan asunto, joka oli hieman muista erillään.  Aitauksia ei ollut, eläimet pysyivät kyllä siellä missä pitikin.
   Koko kylää ympäröi joka puolelta metsät ja sen takana oli villi nummi täynnä kiviä,soita ja petoja. Ihmisten kyliä ja asumuksia oli ripoteltu ympäri nummea, mutta metsään haltioiden luokse he eivät uskaltaneet mennä. Yleensä haltiat saivat olla rauhassa aivan omissa oloissaan, mutta joskus hyvin harvoin heidän luonaan kävi ihmisiä. Useammin haltiat itse kävivät ihmisten parissa kaivatessaan heiltä jotain, tai sitten vain uteliaisuuttaan.
   Nummen takana Saga saattoi erottaa Suurten Vuorten synkän shiluetin. Sanottiin että noille pilviä hipoville vuorille oli joskus haltioiden toimesta karkotettu koko maailman pahuus.  Saga ei tiennyt koko tarinaa, mutta sanottiin että kukaan sinne mennyt ei koskaan tule takaisin.  Kylmät väreet hiipivät hänen selkäänsä kun hän näki nuo terävät hui......
 "Joko sinä olet valmis?" Nadie tiukkasi repäistessään oven voimalla auki. "No et tietenkään... sinulla on tasan sekunti aikaa pukeutua!"
Saga, joka oli melkein hypännyt kattoon herätessään ajatuksistaan, ei voinut olla hymyilemättä. "Minuutti vain, sitten olen valmis. Selvittelin vain hieman päätäni"
   Luotuaan viimeisen katseen Suuriin Vuoriin Saga  juoksi vaatekaapilleen. Vedettyään nopeasti päälleen ruskeat housut ja mustan paidan tyttö kiskaisi saappaat jalkaansa ja hymyili Nadielle iloisesti. "Valmis"
"Oikeasti? Et harjaa tukkaasi edes? Näytät ihan linnunpelätiltä." Enempiä kursailematta Nadie nappasi harjan ja rupesi selvittelemään Sagan valtavaa punaista pehkoa. Hänen omat hiuksensa olivat mustat, sileät ja tietysti huolellisesti harjatut ja letitetyt. Lettiin oli jopa pujotettu näppärästi muutama kukka. Meni useampi minuutti ennen kuin tukka oli selvitetty ja Nadie antoi Sagan lähetä liikkumaan huoneestaan.

 

  He olivat menossa Chrionan luo joka oli vihjannut tietävänsä jotain uutta ennustuksesta. Saga oli kertonut siitä Nadielle, joka oli innostunut valtavasti ja vaatinut päästä mukaan "tutkimuksiin". He olivat viimeisen kahden viikon aikana miettineet joukolla ennustusta ja jopa keksineet muutaman enemmän tai vähemmän hullun teorian. Chriona oli saanut sanoa heille aika monesti että ennustus toteutuisi sitten kun toteutuisi, ennen kun oli eilen ilmoittanut keskellä yötä keksineensä jotain. Hän oli kuitenkin viestissä käskenyt heitä odottamaan huomiseen.
   Keltasilmäisestä miehestä Saga ei ollut kertonut kummallekkaan. Tyttö ei ollut nähnyt miestä vielä uudestaan, mutta jokin kertoi hänelle että he tapaisivat vielä. Sen hän kuitenkin pitäisi salaisuutena, sillä hän ei halunnut Nadien huutelevan kaikille että hän oli rakastunut salaperäiseen viittamieheen. Niin tarina lopulta kuitenkin menisi.
   "Terve vain Nadie, Saga." Chrionan hieman käheä ääni keskeytti Sagan syvät ajatukset. He olivat kävelleet jo niityille ja Chriona seisoi heidän edessään hieman väsyneen näköisenä. Vastattuaan tervehdykseen Nadie kysyi innoissaan, "Mitä sinä keksit?"
  "Reippaasti vain suoraan asiaan. Niin sitä pitää" Mies nauroi. "Noh, minä sain tietää kuka on Aminhuinn" hän sanoo hitaasti, jostain syystä hieman epäröiden.
"No kuka?" Saga kysyi jännittyneenä.
 "Se olet sinä Saga. Chriona vastasi nyt tyynesti.
"Sinä olet Aminhuinn, koko maailman viimeinen puhdasverinen haltia."