lauantai, 19. tammikuu 2019

Sagan tarina: Luku 2

  Hiottu versio toisesta luvusta.

Sagan tarina: Toinen luku

 

Ylös sieltä, ei sinulla ole koko päivää aikaa nukkua!"
Kylmät kädet tarttuivat Sagaa nilkoista ja hän kirkaisi. "Älä!"
"Nouse jo. On aamunkoi! Tulen kohta takaisin ja silloin sinun on parasta olla valmis!" Terhakka ääni toteaa iloisesti ja sen jälkeen Saga kuulee reippaat askeleet jotka loppuvat oven kolahdukseen.
   "Kirottu Nadie" Saga mutisee unisesti ja tassuttelee hitaasti vaatekaapilleen yrittäen toimitus ystävänsä aiheuttamasta järkytyksestä. Etsittyään tummanruskean kapin uumenista silkinpehmeän kevyen aamutakin tyttö kävelee hitaasti parvekkeelle haukkaamaan raitista ilmaa.
    Avattuaan ovet valtava äänien ja tuoksujen myrsky leimahtaa Sagan päälle turruttaen hänen aistinsa hetkeksi. Haltiat huudahtelevat toisilleen tervehdyksiä, hevoset hirnuvat ja metsän keskellä olevalta harjoittelukentältä kuuluu miekkojen kalinaa. Linnut laulavat, puro solisee jossain ja koirat haukkuvat. Tavallinen aamu siis.
   Jo ääniä riittää tarpeeksi pään sekoittamiseen mutta sitten tulevat vielä tuoksut. Kukat, hevoset, ruoka ja metsä tuoksuvat huumaavasti. Ihminen ei tuota kaikkea edes erottaisi toisistaan. Haltian aistit ovat kuitenkin niin paljon terävämmät että he tuntevat nuo helposti kaikkien muiden miljoonien äänien ja hajujen seasta. Täydellistä.
   Saga huomasi pian olevansa täysin virkeä. Hän katseli onnellisena tuota tuttua hälinää linnanpihalla. Itse linnassa eivät asuneet kuin haltija Hasyafed ja hänen kumppaninsa haltijatar Dahemila. Siellä sijaitsivat kuitenkin kaikki työpajat joiden yhteydessä oli usein kauppa. Saga näki kuinka monet hänen tuttunsa kulkivat linnaan tai linnasta poispäin rikkinäisten miekkojen tai satuloiden kanssa. Se oli täysin tavallista.
    Linnan piha oli suuri aukea jota ympäröivät torimyyjien katokset. Kyllä, tori oli siinä aivan Sagan silmien edessä. Tämä oli jokapäiväinen kokoontumispaikka jossa haltiat kävivät ostamassa tai vaihtamassa itselleen kaiken tarpeellisena tapaamassa muita.
   Aivan aukion keskellä oli suihkulähde joka toi kaunista solinaa ja tunnelmaa aukiolle. Sadepisarat heijastivat sateenkaaren värejä ja jokainen kylässä rakasti sitä. Keskellä suihkulähdettä oli selät vastakkain kaksi marmorista haltijaa jotka pitelivät käsissää siroja ruukkuja joista pursusi vettä. Patsas oli tehty luultavasti tuhansia vuosia sitten ensimmäisten haltioiden saapuessa Min Ashiaan ja perustaessaan sinne kylänsä.
  Kylään johtava tie lähti aukion vasemmalta kulmalta ja mutkitteli jyrkästi mäkeä alas. Kylä itsessään oli hauska rykelmä erivärisiä- ja muotoisia taloja. Talot olivat lähinnä yksikerroksisia ja monikulmaisia, mutta seassa oli myös muutama monikerroksinen kaupparakennus, joissa oli samassa myös asunto. Kaikkia seiniä päällystivät kiemuraiset taideteokset ja villiviinit. Joissain tapauksissa köynnökset olivat jopa levinneet katolle.
    Kylää reunusti oikealta puolelta sankka metsä jossa risteili lukemattomia polkuja. Ainoastaan haltiat pystyivät suunnistamaan noilla teillä, ihminen olisi eksynyt heti ilman opasta. Metsässä oli pieni aukea taistelualueena ja siitä hieman vasemmalla olivat Chrionan niityt joissa hänen hevosensa olivat.
  Vasemmalla ja linnasta katsottuna kylän takana olivat jo mainitut niityt ja Chrionan asunto, joka oli hieman muista erillään.  Aitauksia ei ollut, eläimet pysyivät kyllä siellä missä pitikin.
   Koko kylää ympäröi joka puolelta metsät ja sen takana oli villi nummi täynnä kiviä,soita ja petoja. Ihmisten kyliä ja asumuksia oli ripoteltu ympäri nummea, mutta metsään haltioiden luokse he eivät uskaltaneet mennä. Yleensä haltiat saivat olla rauhassa aivan omissa oloissaan, mutta joskus hyvin harvoin heidän luonaan kävi ihmisiä. Useammin haltiat itse kävivät ihmisten parissa kaivatessaan heiltä jotain, tai sitten vain uteliaisuuttaan.
   Nummen takana Saga saattoi erottaa Suurten Vuorten synkän shiluetin. Sanottiin että noille pilviä hipoville vuorille oli joskus haltioiden toimesta karkotettu koko maailman pahuus.  Saga ei tiennyt koko tarinaa, mutta sanottiin että kukaan sinne mennyt ei koskaan tule takaisin.  Kylmät väreet hiipivät hänen selkäänsä kun hän näki nuo terävät hui......
 "Joko sinä olet valmis?" Nadie tiukkasi repäistessään oven voimalla auki. "No et tietenkään... sinulla on tasan sekunti aikaa pukeutua!"
Saga, joka oli melkein hypännyt kattoon herätessään ajatuksistaan, ei voinut olla hymyilemättä. "Minuutti vain, sitten olen valmis. Selvittelin vain hieman päätäni"
   Luotuaan viimeisen katseen Suuriin Vuoriin Saga  juoksi vaatekaapilleen. Vedettyään nopeasti päälleen ruskeat housut ja mustan paidan tyttö kiskaisi saappaat jalkaansa ja hymyili Nadielle iloisesti. "Valmis"
"Oikeasti? Et harjaa tukkaasi edes? Näytät ihan linnunpelätiltä." Enempiä kursailematta Nadie nappasi harjan ja rupesi selvittelemään Sagan valtavaa punaista pehkoa. Hänen omat hiuksensa olivat mustat, sileät ja tietysti huolellisesti harjatut ja letitetyt. Lettiin oli jopa pujotettu näppärästi muutama kukka. Meni useampi minuutti ennen kuin tukka oli selvitetty ja Nadie antoi Sagan lähetä liikkumaan huoneestaan.

 

  He olivat menossa Chrionan luo joka oli vihjannut tietävänsä jotain uutta ennustuksesta. Saga oli kertonut siitä Nadielle, joka oli innostunut valtavasti ja vaatinut päästä mukaan "tutkimuksiin". He olivat viimeisen kahden viikon aikana miettineet joukolla ennustusta ja jopa keksineet muutaman enemmän tai vähemmän hullun teorian. Chriona oli saanut sanoa heille aika monesti että ennustus toteutuisi sitten kun toteutuisi, ennen kun oli eilen ilmoittanut keskellä yötä keksineensä jotain. Hän oli kuitenkin viestissä käskenyt heitä odottamaan huomiseen.
   Keltasilmäisestä miehestä Saga ei ollut kertonut kummallekkaan. Tyttö ei ollut nähnyt miestä vielä uudestaan, mutta jokin kertoi hänelle että he tapaisivat vielä. Sen hän kuitenkin pitäisi salaisuutena, sillä hän ei halunnut Nadien huutelevan kaikille että hän oli rakastunut salaperäiseen viittamieheen. Niin tarina lopulta kuitenkin menisi.
   "Terve vain Nadie, Saga." Chrionan hieman käheä ääni keskeytti Sagan syvät ajatukset. He olivat kävelleet jo niityille ja Chriona seisoi heidän edessään hieman väsyneen näköisenä. Vastattuaan tervehdykseen Nadie kysyi innoissaan, "Mitä sinä keksit?"
  "Reippaasti vain suoraan asiaan. Niin sitä pitää" Mies nauroi. "Noh, minä sain tietää kuka on Aminhuinn" hän sanoo hitaasti, jostain syystä hieman epäröiden.
"No kuka?" Saga kysyi jännittyneenä.
 "Se olet sinä Saga. Chriona vastasi nyt tyynesti.
"Sinä olet Aminhuinn, koko maailman viimeinen puhdasverinen haltia."

 

torstai, 29. marraskuu 2018

Sagan tarina: Luku 1

  Tässä on hiottu ja muokattu versio sagan tarinan ensimmäisestä luvusta. Olen muokannut myös ensinäytöstä hieman paremmaksi. Lukuiloa!

Sagan tarina: Ensimmäinen luku

 

"Mutta ei siinä ole mitän järkeä! Ei se voi tarkoittaa sitä. Miksi ihmeessä minusta olisi ennustus?"
Saga seisoi keskellä kirjaston ympyränmuotoista keskiosaa ja tuijotti otsa rypyssä Chrionaa, joka istui seinän vieressä olevan pöydän edessä.
  "Sille ei ole mitään muuta selitystä. Sinä tiedät että tekstissä ei ole virheitä, koska olit samaa mieltä jokaisesta lauseesta jonka käänsimme. Miksi,sitä en tiedä. Ehkä maailmalla on jokin suunnitelma sinua varten....."
Chriona vaikeni yhtäkkiä ja alkoi lukea kirjoitusta vielä kerran. Saga oli tehnyt sen niin monesti että osasi tekstin jo ulkoa.

Alle sain erella sue wallish mahemma, mirihmme fellan quinna sah.
Ellen emmaneh älendel omman edella, Sardalia emelles sie.
Serinna wallish ylenne edina, redelle nanina mana,
delenn sen Aminhuinn, ewerwnn di Leviathan.
Mi saminhenn avvare verda,damahann sinn de vanisse wera.

Yltä veden ja alta kiven etsikää, suudelmalla ja totuudella sinetöikää.
Rakkauden veri silloin vuotakoon, kun aukeavat ovet Sardalian. Ensimmäinen kerta olkoon viimeinen.
Leviathan kutsukoon luokseen Aminhuinnin, kun ensimmäiset rakastajat toisistaan eroitetaan,mutta ei koskaan viimeistä kertaa.

"Muttä minä en vieläkään käsitä." Saga sanoi hiljaa. "Leviathan.... Kuka on Leviathan? Ja mikä on Sardalia?"
Chriona naurahti hiljaa ja totesi:
  "Minä en pysty kertomaan sinulle mitään. Sinun pitää vain odottaa ja katsoa mitä tapahtuu. Emme voi koskaan tietää miten ennustukset toteutuvat, tai miten. Se voi olla hyvinkin yllättävää. Mutta sen tiedän, että sinulle tulee tapahtumaan jotain tärkeää. Ennustuksia ei koskaan, koskaan anneta turhaan."
  Viimeiset sanansa Chriona lausui erittäin painokkaasti, harmaat silmät liimautuneena Sagaan. Jostain syystä tytöstä tuntui, että hän ei kertonut hänelle kaikkea minkä tiesi.
  Saga ei saanut asiaa mielestään ja oli vähällä törmätä useampaan kuin yhteen haltiaan kävellessään kohti huonetta linnan kauniita, villiviinien ja köynnösten peittämiä käytäviä.
"Anteeksi... Minun syyni se oli "  Saga mumisi törmätessään pitkään, hoikkaan hahmoon joka oli kietoutunut mustaan kaapuun. Katsoessaan ylöspäin hän hätkähti rajusti huomatessaan tuijottavansa kahteen viirumaiseen kirkkaanvihreään silmään. Silmien omistaja vetäytyi rajusti taaksepäin ja laski nopeasti katseensa verhoten sen pitkien, tummien ripsiensä suojiin. Sanaakaan sanomatta mies jatkoi kulkuaan ja katosi nopeasti nurkan taakse Sagan tuijottaessa äimistyneenä hänen peräänsä. Kasvot olivat iskostuneet lähtemättömästi hänen mieleensä, sillä niissä oli jotain kummallista. Vähään aikaan Saga ei ymmärtänyt mitä se oli, ennen kuin huomasi tuijottavansa oman huoneensa ovea. Toinen silmä oli kyllä ollut vihreä, mutta toinen oli kirkkaan rikinkeltainen.
  Saga ampaisi huoneeseensa, juoksi kaapille ja kaivoi esiin kynän ja pergamenttia. Monta tuntia hän piirsi, rutisti papereita ja pyyhki pois turhia viivoja kunnes oli onnistunut piirtämään miehestä täydellisen luonnoksen.
  Sen jälkeen hän suoritti iltarutiininsa konemaisesti ja unohti harjata tukkansa. Kaatuessaan uupuneena pylvässänkyynsä ja tuijottaessaan mitään näkemättä viininpunaista päiväpeittoa, Saga oli varma että ottaisi heti huomenna selvää, mikä oli Sardalia. Sitten hän etsisi salaperäisen miehen. Sulkiessaan silmänsä Saga vieläkin edessään nuo kaksi hurjasti palavaa liekkiä, vihreän ja keltaisen.

 

keskiviikko, 25. heinäkuu 2018

Sagan tarina: Esinäytös

Hei! Tässä saman tien esinäytös tarinaan.Lukuiloa!

Sagan tarina: Esinäytös


 

"Hyvä. Oikein hyvä. Tämä riittää tältä päivältä, voit mennä. Tapaamme huomenna auringon noustessa."
"Selvä" Hoikka pieni tyttö heilautti kättään ja loikki nopeasti tiehensä ympyrän muotoiselta suurelta nurmialueelta, joka oli suurten ja kauniiden punalehtisten puiden ympäröimä. Hän pujotteli nopeasti ja notkeasti puiden välistä, saapuen kapealle polulle joka vei takaisin kylään. Hänen ei tarvitsisi juosta kauan, kylä olisi aivan pian mutkan takana.
   Sen sijaan, että seuraisi polkua, tyttö hyppäsi pois polulta ja katosi pian näkyvistä tiheän lehtimetsän uumeniin. Aukiolle jäänyt haltia jäi seisomaan vielä paikalleen ja katsomaan nuoren oppilaansa perään päätään pudistellen. Hän oli liian vanha ja raskasmielinen ymmärtämään tytön käytöstä. Täydellisestä muististaan huolimatta hän ei muistanut, että olisi koskaan käyttäytynyt tuolla tavalla.
   Sitten kun nuori haltia oli kadonnut näkyvistä ja oli jo kuulomatkan ulkopuolella, vanhus kääntyi vielä kerran raskaasti huokaisten ja alkoi järjestellä tavaroita valmiiksi seuraavaa koulutettavaa varten, joka tulisi keskipäivällä. Vaikka hän yritti ajatella jotain muuta, ajatukset kääntyivät aina itsepäisesti tuohon pieneen tyttöön, joka oli juuri juossut metsän siimekseen.
   Tyttö oli kyllä tavattoman lahjakas, sitä ei voinut kiistää. Hän ei koskaan ollut kouluttanut niin nuorta ja kyvykästä soturinalkua, ei edes vanhoina aikoina. Hän tiesi myös että tuosta tytöstä tulisi jotain suurta. Niin hurja ja sulava, tavattoman nopea ja ketterä. Sellaisia haltioita ei ollut ollut tuhansiin vuosiin. Olisiko mahdollista että tuo nuori tyttö toisi kauan aikaa sitten menneet ajat takaisin? Olisiko mahdollista että vanha hyvä magia voitaisiin palauttaa? Näin pitkän ajan jälkeen... vanha haltia kävi päässään samoja ajatuksia kuin oli käynyt jo neljä vuotta, jokaisena aamupäivänä sen jälkeen kun oli ottanut tuon nuoren tytön koulutuksen.
   Sillä aikaa kun kouluttaja touhusi mietteissään, tyttö oli tullut pienen metsikön toiselle laidalle. Kaunis ja vihreä, suuri pelto vilkkui ensin puiden välistä ja levisi sitten ihastuttavana ja tuoksuvana hänen silmiensä eteen. Siinä missä metsä tuoksui melko raskaalta ja salaperäisestä, pelto tuoksui ihastuttavan kevyeltä, suorastaan riemastuttavalta. Hän ei ollut kuitenkaan yksin tuon kauniin metsän laidalla.
   "Kas vain Saga,arvaanko oikein kun sanon, että tulit taas tapaamaan Faustia?"
Tyttö käännähti nopeasti ympäri ja hänen ilkikurisesti vilkkuvat vihreät silmänsä tapasivat ystävällisen ja hieman huvittuneen harmaan tuijotuksen.
"Hei Chriona" Saga huudahti iloisesti kauniille, pitkälle mieshaltialle, jolla oli pitkä valkoinen tukka ja harmaat silmät. Haltia virnuili hyväntahtoisesti katsoessaan Sagaa ja oli selvästi mielissään tämän saapumisesta.
"Kyllä tulin, mutta sinua myös tietysti. Ajattelin että olisi hauskaa, jos viitsisit auttaa minua tulkitsemaan muutamia vanhoja tekstejä. En oikein ymmättä niitä ja se suututtaa minua yhä enemmän ja enemmän. Kohta varmaan tekee mieli heittää koko roska tuleen."
   Sitten tyttö virnisti takaisin Chrionalle, joka ei näyttänyt olevan milläänsäkään Sagan jo tutuksi tulleista uhkauksista. Hän vain nauroi huvittuneena tytön tarmolle.

" Tottahan toki minä voin. Mutta saamme nähdä, että onko niistä enää mitään jäljellä sinun käsittelysi jäljiltä." Chriona ei voinut olla nauramatta uudelleen nähdessään Sagan puoliksi närkästyneen, puoliksi huvittuneen katseen.
  Saga ei viitsinyt enää jatkaa keskustelua, vaan päästi pitkän ja kimakan vihellyksen. Sen vielä kaikuessa laajalla pellolla, kuului vastaukseksi iloinen hirnahdus. Pian kaksikon korviin kuului jo kavioiden kumua ja paikalle saapui täyttä laukkaa kaunis, musta pitkäharjainen hevonen.

keskiviikko, 25. heinäkuu 2018

Tarinaa

Hei!

Perustin tämän blogin sitä varten että pääsisin kirjoittamaan tänne tarinaani. Julkaisen sen tänne yksi luku kerrallaan, suunnilleen viikon, korkeintaan kuukauden välein. Jos kiinnostuit,pysy linjoilla!

Heidi

  • Viimeisimmät artikkelit

  • Sagan tarina

  • Sagan tarina

    Sagan tarina kertoo nuoresta haltiasta, joka saa tietää olevansa yksi maailman ainoista puhdasverisistä haltioista. Yhdessä enkelisuojelijansa Leviathanin kanssa hän alkaa herättää henkiin vanhaa magiaa pelastaakseen haltiat tuholta.

  • Minä

    Tarinaa kirjoittaa 14-vuotias tyttö. Olen pitkään halunnut aloittaa jonkin tarinan kirjoittamisen, ja nyt sain vihdoin kelvollisen idean ja inspiraatiota sen toteuttamiseen. Katsotaan mitä tästä tulee!